Vuokra pitäisi maksaa, samoin sähkölasku, vesilasku, kännykkälasku ja nettilasku. Ruokaa täytyisi ostaa ja uusi koulukirja pitäisi hankkia. Opiskelijoilla on yllättävän paljon rahallisia menoja, jotka heidän jollain kumman keinolla täytyisi hoitaa. Kelan tuilla ei pitkälle pötkitä. Itselläni ei kuukausittaisista tuista jää käteen paljoakaan. Kuulun siihen sakkiin, joiden vanhemmat eivät enää huolehdi rahallisista menoistani. Kaikki laskuni ja hankintani maksan itse.

 

Saadakseen Kelalta opintotukia, paperisodalta ei voi välttyä. Ensin pitää sivutolkulla vastata erilaisiin kysymyksiin, tietää vanhempien tuloja, puolison tuloja jne. Sitten tarvitaan jäljennöksiä vuokrasopimuksista ja selvityksiä siihen miksi koulumatka täytyy kulkea omalla autolla sen sijaan, että käyttäisi yleisiä kulkuneuvoja.

 

Ja opintotuen suuruuteen vaikuttaa niin moni seikka; vanhempien tulot, puolison tai avopuolison tulot, asuuko kotona vai ei, onko toisen asteen koulutuksessa vai ammattikorkeassa, onko työharjoittelu palkatonta vai ei ja saako jotain muita tukia tai korvauksia.

 

Opintotuki tulee, opintotuki menee ja taas sitä odotetaan ja kituutetaan kuukaudenpäivät makaroonilla…

Kirjoittanut Nina

Reilun kuukauden kuluttua alkaa taas työssäoppimisjakso, joka kestää kuusi viikkoa. Alkaa olla siis jo korkea aika aloittaa työssäoppimispaikan metsästys. Varmasti yleisimpiä työssäoppimispaikkoja media-assistenttiopiskelijoille ovat mm. sanomalehdet, mainostoimistot, radiot ja valokuvaamot. Aina ei pääse "töihin" sinne, minne eniten haluaisi, koska monilla työpaikoilla ei ole esimerkiksi resursseja ottaa opiskelijaa työssäoppimaan.

 

Kun työssäoppimispaikka on löytynyt, ei ole varmaa, että se olisi viihtyisä. Muiden työntekijöiden kanssa, ei aina välttämättä tule toimeen, koska joidenkin työntekijöiden asenne opiskelijaa kohtaan saattaa olla negatiivinen. Kaikilla työntekijöillä ei välttämättä ole aikaa tai mielenkiintoa auttaa ja opastaa työssäoppijaa tarpeeksi. Jotkut saattavat jopa ajatella, että: "Ei tuo nyt kuitenkaan mitään osaa eikä minulla ole aikaa alkaa häntä neuvomaan. Menkööt vaikka tiskaamaan!".

 

Työssäoppimispaikalla kannattaa kuitenkin aina yrittää olla ahkera ja innokas oppimaan uutta. Sillä eihän sitä tiedä, vaikka jonakin päivänä työssäoppimispaikasta saisi itselleen vakituisen työn. Ja vaikkei niin kävisikään, hyvin hoidetusta työssäoppimisjaksosta saa hyvän työtodistuksen, josta on hyötyä myöhemmin haettaessa töihin johonkin muualle.

Vihdoinkin on enää vain pari päivää siihen, mitä on hartaasti odotettu jo monta viikkoa: joululomaan!

Ala- ja yläasteella joululoma oli ihanan leppoisaa aikaa. Aamuisin sai nukkua pitkään, syödä hyvää jouluruokaa kotona tai sukulaisten luona ja tuijottaa televisiota vaikka koko päivän. Silloin ei ollut pakottavaa tarvetta yrittää käyttää vapaa-aikaa, edes jollakin tapaa hyödyksi, esimerkiksi koulutehtäviä tehden. Koulukirjat oli työnnetty visusti syrjään, eikä niistä tarvinnut murehtia ennen loman loppumista.

Mutta minkälainen tuleekaan olemaan tämän vuoden joululoma? Kun joululahjat on avattu, sukuloitu ympäri Suomea, hankittu monta joulukiloa ja juotu litroittain glögiä, tekisi mieli vain levätä kaiken jouluhössötyksen jälkeen. Alennusmyynteihinkin pitäisi päästä, tuhlaamaan sediltä ja tädeiltä saadut joululahjarahat. Mutta lieneekö siihen aikaa, kun pitäisi yrittää opinnäytetyötäkin saada tehdyksi, kun kerran ei tarvitse mennä kouluun.

Toiset saattavat jo ensimmäisenä lomapäivänä tarttua rästiin jääneiden tehtävien kimppuun, kun taas toiset lykkäävät päivä toisensa jälkeen kouluhommia syrjemmäksi ajatellen: "Ei nyt tänään enää millään jaksa, kun sieltä tulee se hyvä elokuvakin ihan kohta. Kyllä minä sitten huomenna ehdin, tai ehkä sitten ylihuomenna…". Nämä tuonnemmaksi lykkääjä-tyypit, saattavat hyvinkin löytää itsensä paniikin partaalta viimeisenä lomapäivänä, todetessaan etteivät ole saaneet loman aikana tehdyksi mitään koulutöitä. Ahdistuneena saamattomuudestaan, he yrittävät sitten yhdeltätoista illalla pakertaa jotakin, saamatta mitään kunnollista jälkeä aikaan. Suurella osalla ihmisistä on kummallinen tapa siirtää asioita tuonnemmas, jos he tietävät, ettei sitä tarvitse tehdä aivan tällä sekunnilla. Ja ihmisillä on myös ikävä tapa unohtaa nuo tuonnemmaksi lykätyt asiat.

Itsellänikin on paljon tuonnemmaksi lykkääjä-tyypin tunnusmerkkejä. Sitä ei koulun jälkeen millään jaksaisi heti alkaa lukea jotakin koulujuttuja, jotka eivät kiinnosta sitten pätkänkään vertaa. Tekisi mieli vain keittää kahvia ja katsoa hetken tv:tä. Ja hupsista keikkaa, kellohan on jo kahdeksan. Mieleen muistuu, että pitäisi lukea. Mutta kun televisiosta tulee Frendit…

Kirjoittanut Nina

Millaista on opiskella media-assistentiksi? Mitä meidän tutkintoomme kuuluu?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensimmäisenä vuotena opiskelimme kuvanmuokkausta Photoshopilla. Lisäksi kuvasimme oman kuvasarjan, opettelimme eri kuvauskulmia ja kuvakokoja, videokuvasimme lyhyt elokuvan, teimme animaation yms. Ensimmäisenä vuotena opiskelu oli helppoa ja leppoisaa.

 

Toinen vuosi toi mukanaan muun muassa nettisivujen suunnittelun ja toteutuksen, lehden taiton harjoittelua InDesignilla, lisää valokuvaamista, Directorin käytön harjoittelua sekä pakertamista Excel-matematiikan parissa.

 

Kolmantena vuotena onkin sitten edessä se suurin työ. Opinnäytetyö täytyisi saada valmiiksi monien muiden töiden lomassa. Pikkuhiljaa täytyisi myös alkaa miettimään, mitä tämän koulun jälkeen haluaisi tehdä. Haluaisiko opiskella lisää vai pitäisikö yrittää saada jostakin töitä?

 

Työelämään astuminen hieman jännittää, kun siitä ei ole kovinkaan paljoa kokemusta. Askarruttaa, onko varmasti valinnut oikean alan, tuleeko töissä viihtymään, ja osaako työpaikalla tehdä kaikki sinulle annetut tehtävät.

 

Toisaalta on hyvä, että media-assistenttikoulutuksessa opiskellaan vähän kaikista media-alaan liittyvistä osa-alueista, mutta se on kuitenkin vain pintaraapaisua jokaisesta osa-alueesta. Olisi hyödyllistä, että joihinkin osa-alueisiin perehdyttäisiin perusteellisemmin. Mutta siksi ehkä onkin olemassa jatkokoulutusmahdollisuuksia…

Opiskelijan vapaa-aika – no, kuten jokainen voikin arvata, ei sitä ole kovin paljoa. Koululaisista suurin osa istuu viisi päivää viikosta koulun penkillä ja huilaa viikonloppuna. Vai huilaako todella? Lähes jokaisen koulupäivän päätteeksi jokin koulutehtävä painaa mieltä kotonakin. Aina löytyy jotain tekemistä tai jonkun tehtävän parantamista. Kouluhommat askarruttavat mieltä koulussa ja koulun jälkeen.

 

Ainainen pohdiskelu ajaa joskus raivon partaalle. Siksi välillä on vain nollattava tilanne. Se, miten stressin voi purkaa, on taas jokaisen oma asia. Jotkut lähtevät hurvittelemaan baareihin, toiset harrastavat liikuntaa, ja moni vain oleilee rennosti kotosalla tai kavereiden kanssa. Itse toivon, että kun työelämässä alkaa ahertaa, töitä ei tarvitsisi aina tuoda kotiin. Tarkoitan siis sitä, että töiden jälkeen saisi kotona rentoutua ja jättää ne työhuolet sinne työpaikalle. En tiedä, onko se käytännössä missään työpaikassa mahdollista, sillä en ole koskaan työskennellyt yhtä kesää kauempaa…  Se hyvä puoli opiskelussa on, että vaikka monesti viikonloppuisin onkin koulutehtäviä, ei lauantaina ja sunnuntaina tarvitse mennä kouluun. Tehtävät saa tehdä rauhassa kotona.

 

On kiva päästä välillä irti arjesta ja vaihtaa vapaalle. Hassua vain on se, että viikosta viisi päivää viettää koulussa "viisaana" koulutehtävien parissa ja viikonloppuna tekee jotain muuta, jolloin ajatukset ovat aivan muualla kuin koulussa. Miten kahden päivän sisällä asiat voivatkin muuttua vaikka kuinka, ja sitä voi löytää itsensä ties mistä. Tämän jälkeen taas suunnataan viideksi päiväksi istumaan kuuntelemaan uutta ja sivistävää oppia. On erikoista, miten ihminen pystyy muuntautumaan erilaisten tilanteiden mukaan.

Kirjoittanut: Emmi